Jumping out of the comfort-zone is always a good thing to try.
During the past month my camera has been useless, no one to shoot. So I have been wondering around the “city” of Kotka with the camera in my hand. I do not do street photgraphy regularly, or even like it, but I’m searching here! The photos are not the priority, I expect to shoot crap during these walks. What I’m searching here is an inspiration and ideas.
The more time you spend behind the camera, the less there is to find. The less there is to find, the more time you have to spend with your camera to find it. If you get my point? I walk and shoot just to shoot and to think my photos. To find angels and solutions..
Well, here are few photos from the walks. They are not even close to what I shoot normaly, but that makes them intresting for me. A streetphotog or a real photoshop would think nothing of them.
Taisin jo sanoa osan tästä sulle, mutta kirjoitetaan nyt silti vielä.
On hyvä pysähtyä miettimään kuvaamistaan, sillä ilman tekojensa kyseenalaistamista/ analysointia ei yksinkertaisesti voi kehittyä, kasvaa, luoda…
Oot palannut näissä kuvissa taaksepäin ja kuitenkin niistä näkee ettei kohta ole enää sama. Ne eivät ole enää näppäyksiä vaan potretteja ja lisäksi kuvapareja. Mielestäni nuo suunnitelmallisuutta todistavat tekijät todistavat myös luomiskykyä, sillä luovuus on suunnitelmallista, luovuus vaati ajatuksen…